2018/04/18

Kylässä boheemissa kodissa


"Ai en tiennyt, että myös valokuvaat työksesi?"
"Niin... en minäkään!"



Yrittäjyyden paras puoli on ehdottomasti se, että koskaan ei voi tietää, mitä pääsee seuraavaksi tekemään. Eilen toteutin äiti-lapsi kuvauksen ystäväni Nadian ja hänen poikansa kauniissa kodissa Eirassa. Samalla halusin teidän lukijoiden iloksi jakaa kuvia Nadian upeasta, 1900-luvun alun asunnosta - viimeksihän blogissa vierailtiin Mikon ullakollaEhkä tästä saan uuden postaussarjan tänne blogiin - tervetuloa siis uuden Kylässä -sarjan pariin.


Nadian tyyli on muuten hyvin rento ja boheemi, mutta se sisältää myös moderneja vaikutteita. Vanha Eiralainen asunto lankkulattioineen ja syvine ikkunalautoineen huokuu niin ihanaa tunnelmaa, että tänne olisin voinut jäädä vaikka asumaan. Ikkunalautaa koristavat valkoinen By Lassen Kubus kynttilänjalkasekä By Lassen Rimm maljakko*, jotka kivasti tuovat modernia kontrastia muuten kerrokselliseen kotiin.


Makuuhuoneen vanha kakluuni tuo tunnelmaa asuntoon ja mites tämä ihana keittiö sitten? Georg Jensenin seinäkello* istuu täydellisesti rentoon keittiöön - täällä Nadia kokkailee paljon luomuruokaa ja kokeilee uusia smoothie-reseptejä.


Nadian joogaharrastus näkyy kodissa lukuisina Buddha-patsaina sekä energisoivina kivinä - sekä kirjahyllynä täynnä kirjoja. Täällä asunnossa tuli ihan ikävä ensimmäistä omaa kotia, jossa asuin silloin, kun samalla opiskelin joogaohjaajaksi - oma sisustustyylini oli siihen aikaan myöskin hyvin boheemi ja käytin sisustuksessa mm. kirkasta pinkkiä.



Tässä kodissa ei pönötetä vaan koti on elämistä varten ja sohvalla saa hyppiä! Iso ja muhkea sohva kruunaa olohuoneen ja etniset tyynyt tuovat sopivaa boho-fiilistä. 



Nadian työ visualistina tulee esille tässä kauniissa kodissa erilaisina asetelmina ja rentoina kokonaisuuksina. Natisevat lankkulattiat on maalattu valkoisiksi ja eivät kyllä mattoa kaipaa.



Oli aivan ihana päästä piipahtamassa tässä uskomattoman lämminhenkisessä kodissa, täällä asuvat varmasti onnelliset asukkaat. Mahtaako teitä lukijoita kiinnostaako nämä Kylässä -vierailut enemmänkin? Omasta mielestäni nämä postaukset tuovat kivaa vaihtelua oman kodin kuvaamiseen.

*Postaus sisältää mainoslinkkejä

Share:

2018/04/16

Sopiva matto koiraperheeseen


Varmasti todella monet karvaisen perheenjäsenen omistajat pohtivat jossain vaiheessa sitä, mikä olisi sopiva matto koiraperheeseen. Sopivalla tarkoitan tässä yhteydessä sellaista, joka ei ota itseensä kuratassuista ja josta saa helposti pyyhittyä mahdolliset vahingot - tai vähintäänkin sellaista, joka tulee viimeistää pesulassa puhtaaksi. Voin sanoa, että meidän taloudessa on kulunut mattoja enemmän kuin laki sallii. Sisäinen intoilijani ei ole malttanut aina kuunnella järjen ääntä valkoisia puuvillaviskoosimattoja valitessaan ja totuushan lähes kaikista luonnonkuituisista matoista on se, että niitä ei saa puhtaaksi, jos koiralle sattuu vahinko.


Meillä on ollut kaikenlaisia mattoja aidosta edellisen kodin Beni Ouarain -matosta (tämä tosin löytyy edelleen varastosta, jos joku on sen kiinnostunut ostamaan!) aina valkoiseen banaanisilkki-mattoon (joka on löytänyt uuden kodin meidän mökiltä). Meidän nykyisestä kodin olohuoneessa on piipahtanut ainakin niin Svaneforsin paimentolaismatto kuin Adea Mood -mattokin.  Kaikki matot ovat olleet aivan vertaansa vailla ihania, mutta rehellisesti sanottuna yksikään ei sopinut koiraperheeseen, sillä luonnonkuituinen matto on valitettavasti sellainen, joka ei vahingon sattuessa tule millään konstilla puhtaaksi.


Lisäksi olen villamatoista lukenut, että niiden tuoksu saattaa jollain koirilla aktivoida myöskin merkkausta - ei siis villaa, pellavaa tai banaanisilkkiä enää tämän kodin lattioille - valitettavasti. Ainoastaan näistä kaikista matoista ylläolevan kuvan Elloksen tanger* -matto oli sellainen, joka ei ottanut itseensä kuratassuista ja jota Maija-koira ei ollut kiinnostunut merkkaamaan juoksuista huolimatta. Silloin oivalsin, että oikeastaan ainut mahdollinen matto meille on keinokuituinen ja olinkin jo pitkään silloin haaveillut Jab Diva -matosta - samasta, jonka aikoinaan suunnittelin myös Vantaan asuntomessujen Lakkalaine -kohteeseen.


Jabin Diva muistuttaa nyt hyvin paljon pinnalla olevaa VM-Carpetin Hattara-mattoa ja voi hyvin olla, että on ominaisuuksiltaan samanlainen. Itse en VM-Carpetin Hattarasta löytänyt mieluista sävyä, mutta tämä Jabin Diva-maton kitti-sävy on aivan t ä y d e l l i n e n. Kylmä beige tai lämmin harmaa - miten sen haluaakaan ilmaista, mutta se ei taita siniseen, eikä punaiseen vaan on kauniin neutraali. Matto on myös ominaisuuksiltaan todella loistava - se on mukavan pehmeä jalalle, helppo imuroida pohjansa ansioista sekä mikä parasta - aikoinaan Maijalle sattunut vahinko saatiin itse huuhdeltua pois sappisaippualla ja vedellä - ja loput tahrasta lähti onneksi pois pesulassa.


Mattoa saa niin kantattuna kuin kanttaamattomana. Meillä on tosiaan näitä mattoja kaksin kappalein (toinen makuuhuoneessa) ja toisessa on kantti ja toisessa ei. Jälkeenpäin ajateltuna olisin ottanut molempiin kantin, sillä jonkin verran kanttaamattomasta matosta edelleen irtoaa nukkaa, vaikka reuna onkin käsinleikattu. Kantti viimeistelee maton todella kauniisti ja antaa ryhtiä. Kaunis kitin sävy on kuin nappi valinta meidän sohvan puuvilla-pellavakankaaseen (Lauritzonin Caleido) - matto ja sohva voivat todellakin olla samaa sävyä.
 

En tosiaan maton muista jälleenmyyjistä Suomessa tiedä, mutta omani olen ostanut - yllätys, yllätys - Vepsäläiseltä. Mattoahan voi tilata ihan mittojen mukaan, joten siitä saa räätälöityä tilaan kuin tilaan sopivan kokoisen - suurin asiakkaalle teetetty matto oli aikoinaan muistaakseni 300x300cm. Suuren maton voi laittaa osittain sohvan alle niin, että se rajaa kivankokoisen oleiluryhmän olohuoneeseen -hyvästi siis liian pienille matoille suomalaisten olohuoneissa!

Minkälaisia kokemuksia teillä on erilaisista matoista koiraperheessä?

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Share:

2018/04/13

Sisältö vai neliöt - onko sisustamiseen panostaminen edelleen tabu?


Me suomalaiset olemme kansaa, joka haaveilee omakotitalosta, mielellään veden äärellä sijaitsevasta sellaisesta. Iso tontti rajautuu omenapuihin, joiden oksien läpi kimmeltävät auringon viimeiset säteet. Näihin puitteisiin ollaan valmiita panostamaan isoja summia ja suurta asuntolainaa maksetaan kyseenalaistamatta. Sisustukseen käytetään sitten se, mitä suurilta kuluilta liikenee.


Samaan aikaan ison lainan (ja parhaimmillaan muutaman auton) kanssa ihmetellään, miten jollakin toisella on mahdollisuus panostaa design klassikoihin tai miten kukaan voi maksaa esimerkiksi nojatuolista viisinumeroisen summan. Tämä yhtälö on sellainen, joka aiheuttaa minussa edelleen hämmennystä - miksi sisältöä ja sisustusta enemmän on hyväksyttävämpää panostaa neliöihin?


Olen itse asunut aina kohtalaisen ahtaasti, jos näin asian voi ilmaista. Meidän nykyisessä kodissa on hieman päälle viisikymmentä neliötä ja toistaiseksi olemme kokeneet tämän määrän oikein riittäväksi. Olemme halunneet, että elämässä jää joustoa myös muuhun, kuin suuren asuntolainan maksamiseen. Tällä joustolla tarkoitan sisustusratkaisuja, joista on iloa vuosikymmeniksi ja joita on kerätty pikku hiljaa, sekä matkailua, josta ei sisäinen seikkailijani halua koskaan luopua.


Se mitä nämä kohtuulliset neliöt tässä vaiheessa myös mahdollistivat, oli yrittäjäksi heittäytymisen. Ison asuntolainan kanssa olisin joutunut miettimään useamman kerran, uskallanko kokeilla siipiäni omillani, mutta tässä tilanteessa en. Matalat asumisen kulut auttavat myös hengittämään, jos yrittäjänä tulisikin muutama hiljaisempi kuukausi.


Teille blogini lukijoille on taatusti tullut selväksi rakkauteni designklassikoihin ja en pystyisi kuvittemaan itseäni isoon omakotitaloon, jonka sisustus olisi pelkästään kompromissi tai jonka lainan suuruden vuoksi ei olisi mahdollista matkustaa. Meistä harva saa kaikkea ja päätös panostaa sisustukseen neliöiden sijaan on ollut omannäköinen, ehkä valtavirrastakin poikkeava ratkaisu.


Minkälaisia ajatuksia tämä pohdinta teissä herättää ja minkälaisia kompromisseja olette itse tehneet elämässä asumisen sekä sisustamisen suhteen?




Share:

2018/04/09

Valkoista pellavaa


Lisääntyvän valon myötä halusin hieman raikastaa olohuoneemme ilmettä ja päädyimme hankkimaan samat pellaverhot valkoisena, jotka jo syksystä lähtien luonnovärisenä toivat pehmeyttä tilaan. Verhot ovat Stockmannin Villa-sarjaa ja 100% pellavaa, valkoinen on juuri sopivan puhtaan valkoinen - ei liian huutava, mutta ei kermainenkaan. Ajattelin jakaa teille muutaman vinkin verhojen sileäksi saamiseen, sillä pellava on paketista ottaessa kohtalaisen ryppyinen.


1. Pese uudet verhot pesukoneen höyryohjelmalla (mikäli sellainen löytyy) tai kastele verhot kevyesti suihkepullossa olevalla vedellä. Kostea pellava siliää kuivaa paremmin.


2. Silitä verhot maksimilämpötilalla. Ihanaa tuoksua verhoihin tuo Washologyn Cotton Flower - tuoksu, jota voi suihkauttaa silitettäviin tuotteisiin antamaan puhtaan tuoksua. Myyjä neuvoi myös, että tätä samaa tuotetta voi suihkuttaa esim. sohvatyynyihin ym. siivouksen yhteydessä saadakseen kotiin vastasiivotun tuoksun! Tuoksua saa ainakin Tapiolan Ainoan Cafe Latte Spirit -sisustusliikkestä.


3. Vältä verhojen pesua, sillä pellava kutistuu (ja rypistyy) joka pesussa. Itse ajattelin meidän luonnoväriset pellavaverhot ainoastaan tuulettaa hyvin ja viikata kaappiin odottomaan syksyä. 


Kaiken kaikkiaan olen ollut hyvin tyytyväinen näihin Stockmannin verhoihin, sillä ne ovat tarpeeksi laadukkaan ja ryhdikkään oloiset (en itse tykkää sellaisista boheemeista liruverhoista ollenkaan). Ostoksesta inspiroituneena äitinikin hankki nämä samaiset verhot olohuoneeseensa! Äidillä on meidän kodin tapaan uudiskohde, jossa on huonekorkeus hieman tavallista korkeampi ja tämän verhon pituus on oikein passeli uuden asunnon huonekorkeuteen. Ehkä pääsette joskus kurkistamaan äitinikin kotiin ja päätellä, onko omena pudonnut kuinka kauaksi puusta....?

Share:

2018/04/08

Kylässä ullakolla


Ensinnäkin iso kiitos kaikista edellisen postauksen eri blogin kanaviin kirvottaneista kannustussanoista - ne merkitsee enemmän kuin arvaattekaan!


Pääsin tuossa taannoin käymään kylässä kollegani Mikko Toppalan upeassa ullakkoasunnossa Töölössä ja pakkohan sieltä oli muutama kuva napsia teidän lukijoiden iloksi. Mikko on tyyliltään varma ja klassinen sisustaja, mitään skandivivahteita ei tässä kodissa nähdäkkään vaan enemmän keski-eurooppalaista Slettvoll henkeä, joka viehättää itseäkin kovasti. Tyyli koostuu tummista arvokkaista materiaaleista kuten mustasta marmorisesta sohvapöydästä (vastaava musta marmorinen Ninety -sohvapöytä*), rouheasta pellavasta, rustiikkisista ruukuista sekä muutamista tarkkaan harkituista design-kalusteista.



Ruokatila on hyvin maskuliininen ja koostuu Valannin Ystävä-tuoleista sekä Slettvoll -henkisestä, mustasta pyöreästä ruokapöydästä. Taustalla kurkistaa myös Carl Hansenin CH24 Wishbone Chair, josta muuten täytyy vinkata, että poimin kyseisen tuolin omaan Stockmannin Hullut Päivät -Shopiin*, sillä se oli siellä niin hyvässä alennuksessa!


Flos 2097/30 kattovalaisin* kromisena kruunaa olohuonetilan ja tuo mukavaa kontrastia rouheisiin elementteihin tilassa. Tietäisipä vaan, mistä Mikko on kaikki nuo upeat ruukut hankkinut? Rustiikkinahkainen lepakkotuolion niin ikään klassikko ja sopii Mikon loft-henkiseen kotiin loistavasti.



Samaa Loft-tyyliä jatkaa sohvanurkassa sijaitseva Jielde Signal* -valaisin, jonka metallinen ZigZag-varsi henkii teollista tunnelmaa. Asunnossa näkyi kauttaaltaan myös useita sisustuslehtipinoja, joista Mikko ammentaa inspiraatiota työhönsä. Sohvatyynyissä on ajankohtaiset materiaalivalinnat, eli nyt niin pinnalla oleva sametti sekä Missonin klassikkokuosi.


Sitsin Colorado-sohva (Vastaava Le Grand Air-sohva*) on verhoiltu luonnonvärisellä pellavakankaalla ja kukapas siellä sohvaa testaakaan - Mikon hellyyttävä koira Tinka. Tinka on Maijan tavoin varsinainen linssilude - aina kun kameran ottaa esiin, hän asettuu poseeraamaan. Colorado-sohva on itsellekin tuttu ensimmäisestä omasta kodistani, jossa pääsin nauttimaan sen rennoista heittotyynyistä sekä 115cm syvyydestä!

Kuka muu olisi valmis muuttamaan Mikon asuntoon vaikka heti?

*postaus sisältää mainoslinkkejä


Share:

2018/04/05

Kun yhden oven sulkee...

Kun yhden oven sulkee, toinen aukeaa, sanotaan. Tämän oven suljin kirjaimellisesti tänään tehdessäni viimeisen työpäivän Vepsäläisen palveluksessa. Tie tähän päätökseen oli pitkä, eikä töyssyiltäkään vältytty, mutta vaikka pelon tunne nosti kuinka päätään, halusin rohkeuden voittavan. Ja niin se voitti: lähden siis seuraavaksi toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani täyspäiväisenä yrittäjänä - hurjan jännää ja mahtavaa yhtä aikaa!


Koen olevani onnekas, sillä olen löytänyt useammankin intohimon kohteen elämässä, josta olen tehnyt kaksikin ammattia - sisustussuunnittelun ja bloggaamisen. Kuitenkin useat merkit elämässäni olivat jo pitkään viitanneet siihen, että asioihin täytyy tulla muutoksia. Olen saanut tehdä töitä intohimon kohteiden parissa vuosikausia, mutta jossain sisälläni kaikui jatkuva tyytymättömyyden tunne. Halusin päästä eteenpäin, kokeilla jotain uutta, kasvaa ja kehittyä ammatillisesti, mutta tunsin pysyväni ainoastaan paikoillaan. Ainoastaan vapaus olisi asia, joka mahdollistaisi tämän kasvun, joten oli pakko hypätä ja testata, miten omat siivet kantavat.


Voin rehellisesti sanoa, että yrittäjäksi ryhtyminen oli elämäni vaikein päätös. Olen aina ollut se kontrollin hakuinen henkilö, joka tarvitsee työsuhteen luoman turvan elämään. Tämä yrittäjyyden taival on siis ehdottomasti todella suuri askel epämukavuusalueelle, mutta todella kaivattu sellainen. Unelmien tavoitteleminenhan on todella pelottavaa, koska on aina riski epäonnistua. Mutta jos ei ole valmis riskeeraamaan, ei voi kasvaa. Ja jos ei voi kasvaa, ei voi saavuttaa koskaan parasta minää, joka haluaa olla. Jos ei voi saavuttaa parasta itseäsi, ei voi olla täysin onnellinen. Ja jos ei voi olla onnellinen - onko millään muulla enää väliä?



Kun päätös yrittäjyydestä syntyi, tuntui kuin kaikki palaset olisivat loksahdelleet kohdalleen. Vaikka tunteet ovat vaihdelleet päätöksen jälkeen helpotuksesta maaniseen innostukseen ja sitten taas epäonnistumisen pelkoon, sisimmässäni on tällä hetkellä todella syvä rauha - rauha, joka luottaa, että omat siivet kantavat. En kuitenkaan blogia aloittaessani olisi koskaan voinut uskoa, että tästä tulee joku päivä iso osa tulevaisuuden työnkuvaani (muista yrittäjyyden osa-alueista kuulette myöhemmin!). Tämän muutoksen ovat mahdollistaneet ainoastaan te ihanat lukijani - kiitos siitä kuuluu siis teille jokaiselle! Ja mikä tässä on tietysti parasta - nyt minulla on aikaa panostaa paljon enemmän tänne blogiinkin - toivottavasti saan tarjota teille inspiraatiota vielä vuosien ajan!


 Kiitos <3.


Share:
© INSPIRED BY LOVE | All rights reserved.
Blog Design Handcrafted by pipdig